Lisää saunoja Helsinkiin – viisi konkreettista toimenpidettä
Saunominen ja sen yhteydessä tai erikseen harrastettava talviuinti ovat sosiaalisia ja terveyttä edistäviä harrastuksia, joiden suosio Helsingissä kasvaa kohisten. Valitettavasti Helsingin nykyiset julkiset ja yhdistysmuotoiset saunat eivät pysty vastaamaan kasvavaan saunojien määrään ja talviuintikin onnistuu monessa paikassa lähinnä ilman saunaa pakkasessa värjötellen.
Helsingin kaupungilta tarvitaan määrätietoisia toimia kaupungin saunakapasiteetin ja talviuintimahdollisuuksien kehittämiseen. Samalla voidaan laajemminkin kehittää uimamahdollisuuksia luonnonvesissä vuodenajasta riippumatta. On todellinen huoli, että ilman määrätietoisia toimia saunominen jää vain harvojen ja rikkaiden harrastukseksi. Helsingissä varsin harvalla on kotonaan sauna ja vielä harvemmalla mahdollisuus päästä avantoon.
Helsinkiin voitaisiin lisätä saunoja ja talviuintipaikkoja seuraavilla keinoilla:
1. Saunat liikunta-avustusten piiriin: Tällä hetkellä saunat ja talviuintipaikat eivät ole kaupungin liikunta-avustusten piirissä. Kyseiset harrastukset kuitenkin edistävät terveyttä ja hyvinvointia yhtä lailla muidenkin urheilulajien kanssa. Moni saunoo myös urheilusuoritusten yhteydessä tai ui matkaa luonnonvesissä. Lisäksi saunomiseen liittyy hyvinvointia tukevaa sosiaalista vuorovaikutusta. Siksi yhdistysmuotoisten saunojen tulisi kuulua kaupungin liikunta-avustusten piiriin saunojen rakentamisen, kunnossapidon tai operatiivisen toiminnan kustannusten osalta.
2. Uimalaiturit ja muut rakenteet kuntoon: Moni avantouintiseura, sauna sekä talviuimari tukeutuu kaupungin ylläpitämiin uimalaitureihin. Kaupungin tulee perustaa lisää laitureita eri puolille Helsinkiä, ylläpitää niitä myös talvisin ja tarvittaessa kehittää paremmin talviuintiin soveltuviksi. Kaupungin eri yksiköt vastaavat eri osioista talviuintipaikkoja (esim. laituri, ranta, puisto, kevyenliikenteenväylä), mikä aiheuttaa lisäksi epätietoisuutta vastuualueista ja hidastaa korjaustoimenpiteiden etenemistä. Samassa yhteydessä laitureita tulee kehittää laadukkaammiksi ja elämyksellisemmiksi, esimerkiksi hyppytornein, liukumäin ja keinuin.
3. Kaavoitetaan sauna jokaiseen kaupunginosaan: Kuten Helsingin uusissa merellisissä kaupunginosissa Jätkäsaaressa ja Sompasaaressa, jokaiselle asuinalueelle tulee kaavoittaa paikka julkiselle saunalle, jotta voidaan varmistaa saunojen rakentumisen edellytykset kaupungin kasvaessa. Saunan rakennuttaminen jälkikäteen ilman kaavamerkintää voi olla lähes mahdotonta.
4. Saunojen rakentamiseen vaaditaan kaupungin sitoutumista: Kunnollisen saunakiinteistön rakentaminen on kallista: siihen tarvitaan viemäröinti, kaukolämpö, sähköt, vesi ja riittävän pitkä maavuokrasopimus. Siksi kaupungin sitoutuminen ja yhteistyö yrittäjien kanssa on välttämätöntä kohtuuhintaisten saunamahdollisuuksien tarjoamiseksi eri puolilla Helsinkiä. Kaupunki rakentaa ja ylläpitää uimahalleja eri puolilla kaupunkia, joten yhtä lailla kaupunki voisi rakentaa saunoja paikkoihin, joihin niitä markkinaehtoisesti ei synny. Esimerkkinä tästä voidaan pitää Vantaan Kuusijärven savusaunoja.
5. Saunojen byrokratian keventäminen: Saunojen perustamista tulee helpottaa luomalla kriteerit, joilla voidaan rakentaa joustavasti saunoja, jotka eivät vaadi erillistä viemäröintiä tai välttämättä edes juoksevaa vettä. Esimerkkejä tämänlaisista saunoista voidaan pitää Sompasaunaa ja Saunakontteja.
Tuleeko sinulla mieleen muita vastaavia toimenpiteitä, joilla tehdään Helsingistä Suomen saunapääkaupunki?