Maanpuolustus kuuluu kaikille - mikseivät siis myös kutsunnat?
Ensiaskel pojasta mieheksi alkaa Suomessa satavuotisen perinteen ja menneiden sukupolvien tavoin kutsunnoissa. Kutsunnat ovat matkalla aikuisuuteen viimeinen virstanpylväs, jossa kaikki ikäluokan pojat saadaan valtion huomioitavaksi sekä tarpeen vaatiessa tuettavaksi. Kauniilta kuulostava järjestelmä on kuitenkin ongelmallinen ytimestä asti. Mitä tarkoitetaan sloganilla ”maanpuolustus kuuluu kaikille”, jos kutsuntojen hellään huomaan kutsutaan vain yhden sukupuolen edustajat? Tämä massiivinen menetys yhdistettynä siihen, että palvelukseen määrätään jatkuvasti sinne soveltumattomia ihmisiä, johtaa korkeisiin keskeytyslukuihin ja merkittävästi heikompaan sotilaalliseen suorituskykyyn.
Ongelma ei ole pelkästään uhka Puolustusvoimien sotilaalliselle suorituskyvylle vaan myös sen julkiselle mielikuvalle sekä maanpuolustustahdolle. Kun ainoastaan miespuoliset nuoret saavat kutsunnoissa oikeaa tietoa maanpuolustuksesta, jäävät naiset median sekä kavereiden kokemusten varaan. Tietämättömyys ja heikko sitoutuminen luo ulkovalloille hedelmällisen maaperän rapauttaa maanpuolustustahtoa ja valtiollista yhtenäisyyttä.
Itsenäisten valtioiden olemassaoloa uhkaavat voimat muuttavat muotoaan jatkuvasti. Nykymaailmassa pelkkä vahva armeija ei ole enää riittävä puolustusmalli. Sotilaallisen kriisin sijaan valtio voi hybridivaikuttamisen kautta menettää yhtenäisyytensä ilman yhtäkään laukausta. Jos kansalaiset nousevat toisiaan ja valtiota vastaan, ei jäljelle jää mitään puolustamisen arvoista . Informaatiovaikuttamiseen ja poikkeusoloihin varautumista voitaisiin tämän takia kouluttaa kutsunnoissa kansalaistaitona.
On selvää, että myös yhteiskunta hyötyisi koko ikäluokalle järjestettävistä kutsunnoista. Kun täysi-ikäisyyden kynnyksellä tavoitetaan vielä kerran koko ikäluokka, voidaan ottaa viimeisen kerran koppi ongelmiin ajautuneista nuorista. Kutsunnoissa lääkärin tai terveydenhoitajan tarkastus vähentäisi myös painetta julkiselta terveydenhuollolta. Yhteiskunnasta putoamisvaarassa olevat nuoret saataisiin tukipalveluihin ja he saisivat varhaisemmassa vaiheessa asianmukaista hoitoa.
Kutsunnoissa voitaisiin myös tarjota tietoa eri koulutusväylistä, rohkaista nuoria toteuttamaan itseään ja tarjota perspektiiviä unelmien tavoitteluun. Oppilaitokset voisivat olla yhteistyössä toteuttamassa kutsuntoja ja par- haimmillaan tilaisuudesta voisi syntyä ammatinvalintamessuja vastaava kiinnostava ja monipuolinen tilaisuus. Yhteiset kutsunnat haastaisivat nuoret katsomaan viimeistä kertaa koko ikäluokkaa yhtenä joukkona ja tajuamaan, että olemme kaikki samassa veneessä.