Tähtäimessä Helsingin kaupunginvaltuusto

Innostukseni vaikuttamiseen sai sytykkeensä yläasteella, jolloin toimin oppilaskunnan puheenjohtajana. Tällöin lukiota, johon halusin opiskelemaan, uhkasi lakkauttaminen ja päädyin kirjelmöimään aiheesta paikallislehteen ja kampanjoimme aiheen puolesta.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan valtiotieteelliseen, jossa jatkoin vaikuttamista eri järjestöissä ja luottamustehtävissä. Samalla aloitin urani nuorisopolitiikassa kokoomuksen riveissä, joka onkin vienyt vuosien varrella niin kansallisen kuin Pohjoismaisen tason kärkipaikoille.

Asuin opiskelijana Töölön historiallisessa miljöössä, mutta valmistumisen jälkeen muutimme puolisoni kanssa Oulunkylän vihreään idylliin. Samalla huomasin, miten tärkeää asuinalueen vahva identiteetti sekä värikäs historia ovat. Aiempien sukupolvien työlle rakentuvat perinteet ja lähiyhteisöt ovat valtaisa voimavara. Haluan kehittää kaupunkia sen nykyisiä ja tulevia asukkaita varten – mennyttä kunnioittaen.

Mutta kuka on Toni Pakarinen?

Olen avarakatseinen perinteitä kunnioittava kaupunkilainen, joka nauttii metsässä liikkumisesta, merellä purjehtimisesta ja käsillä tekemisestä. Olen optimisti ekstrovertti, uskon vapauden ja vastuun tasapainoon, kansainvälisyyteen, markkinatalouteen sekä lähiyhteisöjen voimaan. Haluan rakentaa elinvoimaisempaa, ympäristöystävällisempää, reipasta ja avointa Helsinkiä, joka antaa nykyisten ja tulevien helsinkiläisten saavuttaa täyden potentiaalinsa. Vapaa-ajalla harrastan hiihtoa, jääkiekkoa sekä veneilen erityisesti Helsingin lähialueiden saaristossa.

Lähiluonto, lähipalvelut ja lähiluonto kaiken perustana

Asukkaiden ääni kuuluviin kaupungin kehityksessä

Kaupungin kasvaessa on varmistettava, että asukkailla on sananvaltaa asuinalueensa kehityksessä. Tuon päätöksentekoon asukaslähtöisen näkökulman ja puolustan osallistavia menetelmiä, joissa jokainen voi vaikuttaa lähiympäristönsä kehitykseen. Konkreettisena ideana haluan, että Omastadi-alustaa hyödynnettäisiin asukaslähtöisen kaavoituksen ja palveluiden kehittämisessä nykyistä laajemmin. Lisäksi näen potentiaalia satunnaisotannalla kootuissa asukasraadeissa kaavoituksessa ja palveluiden kehittämisessä.

Lähikoulut, lähipäiväkodit, lähiterveysasemat ja muut lähipalvelut ovat arjen perusta

Panostetaan lähipalveluiden kehittämiseen, jotta kaupungin kasvu ei tapahdu asukkaiden arjen kustannuksella. Jokaisella lapsella on oltava oikeus laadukkaaseen lähikouluun ja jokaisen asukkaan tulisi saada arjen tärkeimmät palvelut läheltä kotia. Etätyön ja etäopiskelun myötä oman asuinalueen merkitys korostuu entisestään, jolloin myös lähipalveluiden tarve kasvaa.

Lähiluonto on helsinkiläisten henkireikä

Suojellaan lähiluontoa asukaslähtöisesti, sillä vain alueen asukkaat tietävät parhaat pulkkamäet, koiranulkoilutuspolut ja muut vehreät keitaat, joista myös tulevien sukupolvien tulee voida nauttia Ilmastonmuutoksen myötä kaupunkivihreän rooli viilentävänä ja varjostavana tekijänä on keskeinen. Uusillakin asuinalueilla pitää pyrkiä säilyttämään olemassa olevaa luontoa sekä istuttaa uutta pitkäikäistä puustoa.

Koko kylä kasvattaa – nuorista pidetään huolta yhdessä

Nuorten hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla. Asuinalueiden eri toimijat, kuten koulut, urheiluseurat, yritykset ja järjestöt pystyvät yhteistyössä torjua syrjäytymistä vahvistamalla yhteisöllisyyttä. Tästä toimintamallista Oulunkylässä on hyviä kokemuksia ja niitä vien mielelläni eteenpäin koko Helsingin alueella.

Näillä tavoitteilla rakennetaan yhteisöllistä, kestävää ja oikeudenmukaista kaupunkia, jossa jokaisella on hyvä asua.

Jokainen meistä on jalankulkija

Liikkuminen kaupungissa alkaa ja päättyy aina jalankulkuun – olipa kyseessä autoilija, pyöräilijä tai joukkoliikenteen matkustaja. Jalankulku on kaupunkiliikenteen perusta, jonka sujuvuus ja turvallisuus hyödyttää meitä kaikkia.

Käveltävä kaupunki on viihtyisä ja turvallinen

Viihtyisä kävely-ympäristö ei synny autoilijoita kiusaamalla tai kauniita istutuksia lisäämällä. Jalankulkijan arkea vaikeuttavat remontit, talvikunnossapidon puutteet, väärin pysäköidyt ajoneuvot ja esteettömien reittien katkeaminen. Jalankulkuväylien tulee olla hyvin valaistuja, siistejä ja rauhallisia, jotta myös lastenvaunuja työntävillä ja pyörätuolia käyttävillä on mahdollisuus liikkua kaupungissa . Kun jalankulkijan kokemus asetetaan liikenne- ja kaupunkisuunnittelun ytimeen, rakennamme kaikille viihtyisämpää, toimivampaa kaupunkia. Jokainen meistä hyötyy kaupungista, jossa on hyvä kävellä.

Lisää penkkejä, roskiksia, levähdyspaikkoja sekä elämyksellistä kävely-ympäristöä (Linkki mielipidekirjoitukseeni HBL:ssä)

Kävely eroaa muista liikkumismuodoista sillä, että kävelijä on erittäin harvoin tehokas ja johdonmukainen reittivalinnoissaan. Sen sijaan reitin viihtyisyys ja reitin varrella tulevat virikkeet vaikuttavat merkittävästi ihmisen kävelytapaan ja reitteihin. Siksi kävelyreittien kunnossapidon lisäksi pitää tarjoa penkkejä, levähdyspaikkoja sekä muita viihtyisyyttä lisääviä elementtejä. Lisäksi entistä useammat kantakaupungin kävelykadut, sisäpihat sekä jalkakäytävät tulisi olla katettuja ja varustettuna sulatusjärjestelmällä.

Autoilulla on paikkansa kaupungissa, mutta autoiluun kannustaminen pahentaa ruuhkia

Autoilu on yksi liikkumiskeino muiden joukossa ja silläkin on paikkansa kaupungissa. On kuitenkin muistettava, että auton ikkunasta ei osteta kuin juustohampurilaisia Mäkkärin autokaistalta. Siksi on muistettava, että kaupungin elinvoima on kaikkea muuta kuin autoilua: se on jalankulkua, piipahduksia, asumista, kokemista ja tekemistä. Mitään näitä ei tehdä auton sisällä, vaan määränpäässä.

Liikennejärjestelmien suunnittelussa on yleisesti hyväksytty fakta, että kaistojen ja kapasiteetin lisääminen aina myös kasvattaa autoilun määrää. Tämä johdetun kysynnän periaate johtuu siitä, että autoliikenteen sujuvoituminen kannustaa useampia ihmisiä valitsemaan vaihtoehtoisista kulkumuodoista autoilun. Tämän takia liikenteen sujuvoittaminen kasvattaa liikennemääriä. Liikenteen määrän kasvu taas synnyttää ruuhkia muualla liikennejärjestelmässä, sillä kaupunkirakenteeseen ei määräänsä enempää autoja mahdu. Siksi joukkoliikenteen houkuttelevuuden kehittäminen on keskeinen tapa vähentää ruuhkia ja vapauttaa katutilaa niille, jotka yksityisautoa käyttävät.

Kaupunkitila on kantakaupungissa rajallinen resurssi ja se tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Siksi prioriteetti on annettava sitä tehokkaasti käyttäville liikkumismuodoille, kuten joukkoliikenteelle tai kävelylle. Autoilua ei tule kieltää tai tahallisesti hankaloittaa, vaan on tehtävä toimenpiteitä, joilla erityisesti käveleminen ja joukkoliikenne ovat aidosti houkuttelevampia vaihtoehtoja. Siten sujuvaa liikennetilaa jää myös niille, joilla on tarve käyttää yksityisautoa.

Lisäksi on muistettava, että lähipalveluiden kehittäminen vähentää tehokkaasti ruuhkia ja liikennettä, kun entistä useampi pystyy hoitamaan arkiaskareitaan kävelyetäisyydellä kotoa.

Kivijalkakaupat elävät jalankulkijoista

Suunnittelemalla kadut niin, että jalankulkijat liikkuvat sujuvasti, voivat piipahtaa liikkeissä ja tehdä ikkunaostoksia, luomme ympäristön, jossa myös pienyrittäjät ja lähipalvelut menestyvät. Kävelykadut ja viihtyisät kaupunkitilat houkuttelevat kaupunkiin lisää elämää. Mikään kaupunki ei voi suoraan kilpailla automarkettien kanssa ostosten sujuvuudessa, mutta kun kulttuuri, asuminen, harrastukset, työpaikat ja vapaa-aika ovat lähellä, on elämä kaupungissakin sujuvaa ja miellyttävää.

Tehdään Helsingistä Suomen sauna-pääkaupunki

Helsinki on tunnettu merellisyydestään, mutta saunakulttuurissa on vielä valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Saunominen ja talviuinti ovat paitsi rentouttavia vapaa-ajanviettotapoja, myös merkittäviä terveyttä ja hyvinvointia edistäviä harrastuksia.

Ruuhkautuneet julkiset saunat ja rajalliset avantouintimahdollisuudet ovat varmasti kaikille aihetta seuranneille tuttuja ongelmia. Tehdään yhdessä Helsingistä Suomen saunapääkaupunki.

Helsingin saunat ja talviuintipaikat voivat olla koko kaupungin ylpeydenaihe. Tämä vaatii kaupungilta määrätietoista toimintaa ja panostusta kohtuuhintaisten, kaikkien saavutettavissa olevien palveluiden kehittämiseen. Tehdään saunomisesta ja talviuinnista kaikkien helsinkiläisten oikeus, ei vain harvojen etuoikeus.

Kuusi konkreettista toimenpidettä saunojen lisäämiseksi Helsingissä

Etkö löytänyt vastausta kysymykseen?

  • Katujengien ilmiö on vakava ongelma, joka vaatii ennaltaehkäiseviä ja ripeitä toimenpiteitä. On tärkeää panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tarjoamalla harrastusmahdollisuuksia, oppisopimuskoulutusta ja mielenterveystukea. Samalla on huolehdittava siitä, että poliisilla ja sosiaalityöntekijöillä on riittävät resurssit puuttua rikolliseen toimintaan. Turvalliset lähiyhteisöt ovat paras keino ehkäistä jengiytymistä pitkällä tähtäimellä.

  • Kattava näkemykseni löytyy sivuston blogiosiosta.

  • Polttomoottoriautojen käytön vähentäminen on tärkeää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, mutta siirtymän on oltava oikeudenmukainen ja realistinen. Tarvitaan kansallisella tasolla tukea sähkö- ja kaasuautojen hankintaan sekä toimiva lataus- ja jakeluinfra. Kieltoja tärkeämpää on mahdollistaa kestävämpi vaihtoehto jokaiselle autoilijalle.

  • Helsingin tieverkko on maksettu helsinkiläisten verorahoilla ja se on rakennettu helsinkiläisten tarpeita varten. Mikäli joskus tulevaisuudessa ruuhkamaksuja lähdetään pilotoimaan valtakunnan tasolla, niin Helsingin on varmistettava, että ne kohdistuvat vain Helsingin ulkopuolelta saapuvaan autoiluun, joka tosiasiallisesti pystytään siirtämään raiteille tai joukkoliikenteen varaan. Kohtuullinen taloudellinen kannuste voi saada sukuloijat vaihtamaan ruuhkaisen autoilun liityntäpysäköintiin ja miellyttävään junamatkaan. Näin myös entistä useampi Helsingissä töissä käyvä saadaan harkitsemaan Helsingissä asumista ja näin verojen maksamista Helsinkiin.

  • Hanhipopulaation hallinta on tärkeää erityisesti puistoalueilla, joissa niiden jätökset voivat vaikeuttaa kaupunkilaisten virkistyskäyttöä. Kaupungin tulee kokeilla rohkeasti erilaisia keinoja hanhien ohjaamiseksi vähemmän häiritseville alueille. Lyhyeksi ajettu nurmi houkuttelee hanhia, mutta pidempi ja luontoarvoiltaan moninaisempi niitty ei ole lainkaan niin houkutteleva.

  • Käyttöhuoneet voisivat olla yksi keino vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja ja kuolemia. Ne mahdollistaisivat myös tehokkaamman avun tarjoamisen riippuvaisille. Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa, etteivät käyttöhuoneet lisää huumeiden käyttöä tai aiheuta häiriöitä ympäristölle.

    Jos käyttöhuoneita päätetään perustaa, niiden sijoittelussa on kuunneltava alueen asukkaita ja yrittäjiä. Käyttöhuoneiden perustamisen yhteydessä on myös lisättävä resursseja päihdepalveluihin ja kuntoutukseen, jotta voimme auttaa ihmisiä irti huumeista.

    Painotan kuitenkin, että tärkeintä on ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen nuorten päihteiden käyttöön. Meidän on myös jatkettava määrätietoista työtä järjestäytyneen rikollisuuden ja huumekaupan kitkemiseksi.

  • Jah har varit skeptisk till svenska språket under min ungdom, men genom mina studier på Hanken och erfarenheter inom nordisk ungdomspolitik har jag lärt mig att se tvåspråkigheten som en unik styrka för Finsk samhället.

    Den är en naturlig del av min vardag och jag uppskattar hur kulturen blomstrar på båda språken i Helsingfors.

    Tvåspråkigheten är inte bara ett administrativt faktum utan en djupt rotad del av vår identitet och gemensamma historia. Den berikar oss kulturellt, ekonomiskt och mentalt. Jag vill arbeta för att bevara och utveckla Helsingfors som en genuint tvåspråkig stad.

  • Oulunkylän kirkon purkamisesta on tehty päätös jo ennen kun itse aloitin seurakuntaneuvostossa eikä siitä ole seurakuntaneuvostossa ollut intoa lähteä peruuttamaan. Peruskorjaus olisi maksanut kohtuuttoman paljon ja tilat eivät ole nykyiseen käyttöön ideaalit tai edes kaikkien kokemuksen perusteella terveelliset. Lisäksi tonttivuokrasopimus umpeutuu, jolloin vuokra monikymmenkertaistuisi muiden Oulunkylän alueen vuokratonttien tavoin. Lisäksi Maunulan kirkon remontti jatkuu vielä ja Käpylän kirkossa ja Puukirkossa on tulossa peruskorjaus, jolloin kiinteistökuluissa tulee nousupainetta jo niiden pohjalta. Vuoden 2024 lopussa teimme seurakuntaneuvostossa päätöksen, jossa puukirkon yhteyteen kirkon “taakse” rakennetaan noin 200 neliön seurakuntasali, jossa on myös keittiö ja WC-tilat. Tämä mahdollistaa kaikenlaiset suuremmatkin seurakunnan tilaisuudet alueella myös tiilikirkon purkamisen jälkeen.

    Mikäli kuitenkin kaupunki on valmis ottamaan kirkon käyttöön esimerkiksi väliaikaiseksi kulttuuritilaksi tai väistötilaksi esimerkiksi kirjastolle, niin en vastusta ajatusta. Seurakuntayhtymä myös kartoittaa tällä hetkellä, löytyisikö kirkolle muita kiinnostuneita ostajia.

  • Vanhankaupunginkosken pato on mielestäni kaunis osa teollista historiaa. En kuitenkaan omaa tästä kuumasta perunasta kovin vahvoja mielipiteitä, joten kuulen mieluusti mitä mieltä juuri sinä olet aiheesta.

    Maalaisjärjellä ajatellen se, että toinen haara mahdollistaa kalojen nousun ja toinen haara on elävää teollisuushistoriaa. Tämä nykytila kuulostaa omaan korvaan hyvältä kompromissilta.

    Mulle itselleni henkilökohtaisesti on tärkeä kehittää Vantaanjoen virkistyskäyttöä esimerkiksi kehittämällä uimapaikkoja, saunoja, avantoja tai rantakahviloita. Tämä vaatii kuitenkin, että yläjuoksun kunnat saadaan laittamaan jätevesipäästönsä kuriin.

  • Sähköpotkulaudat voivat olla osa kestävää liikkumisjärjestelmää, mutta niiden hallitsematon käyttö heikentää kävelijöiden turvallisuutta ja katujen viihtyisyyttä. Tiukasti valvotut säännöt pysäköinnille ja nopeusrajoituksille ovat välttämättömiä, jotta potkulaudat eivät ole este jalankululle vaan täydentävät liikennejärjestelmää.