#päivärahahaaste

Teksti on julkaistu alunperin Varusmies-lehdessä 2/2019

Voiko pelkillä päivärahoilla elää? Kysymys nousi mieleeni, kun luin ettei sotilasavustuksen kanssa voi tehdä töitä. Tästä inspiroituneena siirsin ensimmäisenä palveluspäivänä kaikki rahat pois käyttötililtä ja antauduin täysin Puolustusvoimien elätettäväksi. Valtio maksoi sotilasavustuksella vuokran ja sähkölaskun. Lisäksi sain päivärahaa noin vitosen päivässä. Juoksevia kuluja palveluksen aikana oli lomaruokailut, sotkun munkit, HSL-liput, kuukausimaksulliset palvelut sekä erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit.

Haaste alkoi varsin vahvasti, kun P-kauden kiinnioloviikonloput mahdollistivat lomaruokailuissa säästämisen. Yllättävän loven budjettiin tekivät sen sijaan erilaiset välttämättömät ostokset sotaharjoituksiin. Sinne kun on käytännössä pakko hankkia omia varusteita kuten käyttökelpoiset hanskat, otsalamppu ja puukko. Näiden takia sotkun munkkien määrää piti rajoittaa, jotta budjetti säilyi P-kauden kasassa.

Palveluksen jatkuessa lomaruokailut alkoivat aiheuttaa ongelmia. Vaikka opiskelijana on tottunut budjetoimaan ruokailua, oli pelkillä päivärahoilla syöminen varsinaista kituuttamista. Yksittäinen ulkona syöminen saattoi kaataa koko budjetin, joten säästeliäisyys vaati uudenlaista kärsivällisyyttä. Havaitsin pian, että ylimääräiset anotut lomapäivät olivat varsin tuhoisia siitäkin huolimatta, että erilaiset viihdykkeet ja ”turhat” kulut oli jo karsittu minimiin.

Monesti kuulee tarinoita, kuinka palveluksen aikana iso osa säästöistä hävisi elämiseen tai huvituksiin. Kaverini kertoi juuri kuluttaneensa päivärahojen lisäksi säästöistään palveluksen aikana 5 000 euroa. On myönnettävä, että pitkän metsäreissun jälkeen pizza maistuu erityisen hyvältä ja kukaan ei halua jäädä ulos kavereiden viikonloppusuunnitelmista rahan takia. Sosiaalinen paine kun ylläpitää kulutusta, voi seuraus olla tuhoisa. Pikavippifirmat ovat löytäneet hyvän markkinaraon tässä ja satunnaisesti näkee suoraan jopa varusmiehille kohdennettua mainontaa.

”Vaikka opiskelijana on tottunut budjetoimaan ruokailua, oli pelkillä päivärahoilla syöminen varsinaista kituuttamista.”

Haasteeni lopullinen tuomiopäivä koitti keväällä – olin selvinnyt yllättävän pitkälle suhteellisen pienellä budjettivajeella, kunnes sähköpostiin kolahti kotivakuutuksen lasku. Vuokra-asunnossa välttämätöntä kotivakuutusta ei nimittäin sotilasavustus korvaa. Tämä yllättävä budjetoimaton kuluerä johti tilanteeseen, jossa huomasin budjetin pamahtavan monen viikon tulojen verran miinukselle. En usko, että tällaista tilannetta osaa ennakoida henkilö, jolla ei ole taloudellista puskuria tai tuloja palveluksen aikana. Tappion jälkeen palveluksessa osui eteen myös pidempi lomaviikko, jota haaste ei enää kestänyt. Olin kuitenkin varsin yllättynyt, että pärjäsin lähes puoli vuotta pelkillä päivärahoilla.

Maanpuolustuksen ja asevelvollisten arvostuksesta puhutaan korulausein, mutta se ei realisoidu varusmiesten elintasossa. Varusmiesten palvelusmotivaatiota tulisi kehittää myös taloudellisilla kannustimilla, joiden ensiaskeleena voisi olla siviilipalvelusmiesten nauttiman ruokarahan laajentaminen myös varusmiespalvelusta suorittaville. Taloudellisten kannustinten merkitys tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa palveluksen epätasa-arvon noustessa julkiseen keskusteluun. Valikoiva sukupuolineutraali asepalvelus tulee kysymään osaamisen ja soveltuvuuden lisäksi myös taloudellista valmiutta lähteä vuodeksi palvelemaan maataan. Emmehän halua hukata potentiaalisia reservin huippuosaajia varallisuustason takia?