Alltför ofta hör man att det inte är värt att satsa på gångvänliga stadsmiljöer i Helsingfors eftersom sommaren är så kort och ingen vill vistas utomhus på vintern. Detta är en missuppfattning. Evenemang och traditioner som till exempel luciadagen, Tomasmarknaden och Lux Helsinki visar helt motsatsen. Varje vinter fylls staden av människor, trots snö och kyla eftersom det finns något att uppleva tillsammans.

Yli puolet Helsingin asuntokunnista on yhden hengen talouksia. Entistä useampi helsinkiläinen on sinkku. Koronavirusepidemia, etätyöt sekä etäopiskelu ovat jättäneet jälkensä sosiaalisiin verkostoihin.

Ihminen tarvitsee ystäviä riippumatta siitä, onko hän parisuhteessa vai ei. Liian usein parisuhde ja perhe nähdään elämän ainoana tärkeänä ihmissuhteena. Tämä parisuhdekeskeisyys tekee ihmisistä yksinäisiä, kun parisuhteen tavoittelu ja romanttisen rakkauden ylikorostuminen alistavat ystävyyssuhteet itsestäänselvyyksiksi.

Nykyään monet ystävyyssuhteet ovat pidempiaikaisia ja kestävämpiä kuin parisuhteet. Siksi ystävyyssuhteisiin panostaminen on kestävä tapa vähentää yksinäisyyttä. Uusi parisuhde ei ratkaise yksinäisyyteen liittyviä sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia.

Laajennetaan käsitystämme tärkeistä ihmissuhteista. Ystävyyssuhteita tulee arvostaa kuin parisuhdetta. Molemmat vaativat vaivannäköä sekä sitoutumista.

Helsingissä ja etenkin kantakaupungissa talviuinti jää uimapaikkojen vähyyden vuoksi vain harvojen ja rikkaiden harrastukseksi. Kalliit maksut tai vuosien jonotusajat jäseneksi pääsemiseksi ovat keskisormen osoitus merellisen Helsingin ihanteelle.

Jokaisenoikeuksien nojalla avannon saa tehdä, kunhan sen merkitsee muiden kulkijoiden turvallisuuden takia. Siksi avantouintia harjoitetaan kaupungin kielloista huolimatta. Kaupungin ratkaisu poistaa laitureita ja tikkaita on vihamielistä kansalaisaktiivisuuden nitistämistä (HS 18.10.).

Kaupungin tulee ottaa lusikka kauniiseen käteen ja perustaa lisää turvallisia avantopaikkoja. Se maksaa, mutta talviuinnin hyvinvointivaikutukset ja kaikkien yhteinen merellinen Helsinki ovat sen arvoisia. Jo nyt monet jäsenyysperustaiset avantouintiseurat ja saunat tukeutuvat kaupungin ylläpitämiin laitureihin ja uimaportaisiin.

Tiesitkö, että Helsingin kaupunki omistaa kirkon? Koskelan kirkko on Helsingin kaupungin omistama yli satavuotias sairaala-alueen kirkkorakennus. Tila toimii tällä hetkellä Käpylän musiikkiopiston opetus- ja konserttipaikkana, ja siellä järjestetään Oulunkylän seurakunnan toimintaa. Kirkko on myös allekirjoittaneen vihkikirkko, joten sen kunnossapito on erityisen lähellä sydäntäni.

Koskelan kirkon peruskorjauksen kanssa alkaa olla kiire. On kulttuurisesti ja ympäristön kannalta kestävää, että olemassa olevia tiloja hyödynnetään tehokkaasti, mutta samalla tulee varmistaa, että ne ovat saavutettavia, hyväkuntoisia ja turvallisia.

Kunnostuksen myötä kirkko voi tarjota entistä paremmat puitteet konserteille, seurakunnan toiminnoille ja koskelalaisten yhteisöllisyydelle. Samalla kirkko toimii asukkaiden ankkurina alueen kiinnostavaan historiaan.

Kirkkaankeltaiset kaupunkipyörät ovat vakiinnuttaneet paikkansa Helsingin katukuvassa. Nykyisen kaupunkipyöräjärjestelmän sopimuskausi päättyy vuonna 2025 ja uusi kilpailutus lähestyy. Nyt on aika tehdä harppaus sähköavusteisiin kaupunkipyöriin, kuten Kuopiossa tehtiin vuonna 2022 menestyksekkäästi.

Sähköavusteisuus tuo pyörällä liikkumisen entistä useamman kaupunkilaisen ulottuville, tehden ajamisen kaupungin mäissä ja nupukivillä vaivattomaksi. Järjestelmän telinesidonnaisuudella väärinpysäköinnistä ei tule ongelmia, ja polkupyörä on sähköpotkulautaa turvallisempi kulkuväline. Siten sähköavusteiset kaupunkipyörät ovat kilpailukykyinen vaihtoehto autolle tai sähköpotkulaudalle, jolloin käyttäjämäärän kasvu kompensoi kalliimpaa hankintahintaa.

Toni Pakarinen

Oulunkylä, Helsinki

Helsingin kaupungin ulkoilupalvelupäällikkö Stefan Fröberg vastasi (HS 6.9.) kirjoitukseeni yhteyslatujen ja latuverkon kunnossapidosta (HS 2.9.) todeten, että kaupungin kasvu tarkoittanee myös latuverkoston karsimista.

Helsingin latuverkoston ja ulkoilureittien karsimista kasvun tieltä ei tule hyväksyä väistämättömänä muutoksena. Päättäjien tulee tehdä valintoja, joilla turvataan latuverkoston ja ulkoilureittien kattavuus. Ja kasvavaan kaupunkiin tarvitaan aloitteellisuutta myös uusien reittien perustamiseen.

Yksi konkreettinen keino olisi talvipyöräilyn keskittäminen tietyille laadukkaille pääväylille, mikä vapauttaisi rinnakkaisia metsäisempiä ja mäkisempiä reittejä hiihtoladuiksi.  Esimerkiksi Taivaskalliolla tulevan pohjoisbaanan myötä nykyinen pyörätie voidaan palauttaa kuntopoluksi ja hiihtoladuksi, joka yhdistyisi Vantaanjoen varren latuun Veräjämäessä.

Toni Pakarinen,

Oulunkylä

Paloheinän ja muiden talviurheilukohteiden pysäköinnin muuttuminen maksulliseksi turhauttaa hiihtokansaa (HS 27.8.). Hiihtovälineiden kuljettaminen bussissa on hankalaa, ja monet joutuvat autoilemaan päästäkseen laduille. Siksi suosituimmissa kohteissa pysäköintipaikat loppuvat kesken, ja kaupungin ratkaisu on muuttaa ne maksullisiksi.

Miksi emme pysäköinnin hankaloittamisen sijaan panostaisi siihen, että yhä useampi helsinkiläinen pääsisi hiihtäen laadukkaille laduille suoraan kotikulmiltaan? Lisäämällä latuverkostoon yhdyslatuja eri asuinalueille ja parantamalla myös hiljaisempien latujen ylläpitoa hiihtäjien autoilun tarve vähenisi ja urheilusuoritus pääsisi alkamaan jo kotikulmilta.

Toni Pakarinen

Oulunkylä, Helsinki

Suomalainen saunakulttuuri elää kultakauttaan. Uusia julkisia saunoja perustetaan joka niemeen ja notkelmaan, mutta tien päällä julkiset saunat eivät näy. Valtateiden varsien virallisissa palvelukohteiden opastemerkeissä (Liikennemerkkien G-ryhmä) on jo symbolit muun muassa eläintarhalle, maatilamyymälälle, B&B-majoitukselle ja kotieläinpihalle, mutta saunoista tiedottaminen jää yhdistyksen tai yrityksen markkinoinnin varaan.

Suomessa jos jossain tulisi kehittää liikenneopasteisiin oma symbolinsa saunalle, joka ohjaisi matkailijat ja paikalliset tien päältä rentoutumaan kaikille avoimiin löylyihin.

Toni Pakarinen, Helsinki

Julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 16.5.2024

Milloin viimeksi uppouduit kirjan kautta matkalle toiseen maailmaan? Oletko jäänyt koukkuun hyvään äänikirjaan tai mitä inspiroivimpaan kirjasarjaan? Oletko oppinut uutta ihailemasi julkisuuden henkilön elämäkerrasta tai historian tapahtumista?

Joka kymmenennellä suomalaisella nuorella on heikko lukutaito ja nuorten miesten keskuudessa luku nousee jopa 16 prosenttiin. Kaikkein vähiten lukevat juuri 15–24-vuotiaat nuoret miehet. Lukutaidon kehitys on varsin suoraan kytköksissä lukemisen määrään ja siksi lukutottumuksiin kannattaa kiinnittää huomiota.

On selvää, että arki palveluksessa ei tunnu aina helpolta ja motivaatiota ei aina tahdo löytyä edes punkan pohjalta nousemiseen. Ovat hajotuksen syynä sitten metsäaamut, johtajien käskytys tai kasarmin seinät, niin tunteeseen voivat varmasti samaistua kaikki varusmiehet jossain vaiheessa palvelusta. Kaikkien palvelukseen on mahtunut ja mahtuu yhä ikäviä hetkiä motivaatiosta, fyysisestä kunnosta tai aselajista riippumatta.